Markku Hakuri

Kurttilantie 53
02780 Espoo
050 - 383 2399
markku.hakuri@uiah.fi
TYÖSKENTELYSTÄNI

Ympäristö on mielentila


Ympäristö on tila, paikka ja maisema yhdessä. Maisema on paikkakokemus. Me olemme osa ympäristöä. Olemme kiinnittyneinä siihen. Kun muutamme paikkaamme, muutamme itseämme. Tästä syntyy viitekehys, tiedä paikkasi. Se on sosiaaliseen ja sukupuoliseen ympäristöön liittyvä todellisuus.

Edellisen voi yrittää muotoilla uudelleen. Ympäristö on mielentila. Mielentila on aistien ja alitajunnan luoma kokemus hetkestä ympäristössä. Ympäristö on kaikki.

Kaikki riippuu näkökulmasta. Kuinka sijoittua maailmaan? Aistihavaintomme muokkaavat ympäristökokemuksiamme. Ääni, haju, valo, väri, tunto ja tunne muodostavat yhdessä ainutkertaisen tilakokemuksen. Marraskuisen puiston koleuden voi kokea menemällä puistoon. Sen voi nähdä myös katsomalla ikkunasta tai televisioruudusta. Puiston koleudesta voi kuulla myös kertomuksen. Näkökulman vaihtuessa myös kokemus ympäristöstä vaihtuu.

Näkökulman painottaminen vie näkemisen korostamiseen. Parhaimmillaan näkeminen on oivallus ympäristöstä, elämyksellinen hetki. Ympäristötaiteen opetuksen täytyy tarjota valmiuksia näkemisen helpottamiseksi ja näkökulman laajentamiseksi.

Ympäristö on kokonaisvaltainen aistikokemus. Ympäristötaiteeseen sisältyy myös eettinen kysymys ihmisen tekojen oikeutuksesta ympäristön suhteen. On kahdenlaisia ympäristöjä, koskettuja ja koskemattomia. Koskematon, pyhä ympäristö (luonto), on taustahorisontti, jota vasten kaikki tekemämme piirtyy. Horisontti määrittää tekojemme luonteen ja koon. Ympäristötaide on ihmisen tekoja ympäristössä.

Ympäristö, tila, paikka, maisema ja luonto muodostavat kehyksen, joka saa muotonsa jokaisen omassa mielessä näkökulmasta riippuen. Ympäristö on aistien tuottama mielikuva hetkestä, joka on paras mahdollinen senhetkisen olemisen kannalta.

  • sivustosta
  • taiteilijat
  • ajankohtaista
  • ympäristötaide pähkinänkuoressa
  • etusivulle